Silloin joskus Grizzly Mania katsoessani mietin, että mitä Herzog yrittää saavuttaa kuvaamalla haastattelutilanteissa ihmisiä "liian pitkään", eli jatkamalla lokeroitua kysymys-vastaus -tilannetta yli sallitun rajan, jolloin syntyy profaani efekti, sietämätön tilanne. Haastateltavat jäävät tuijottamaan kameraan sanomista vailla, odottaen kysymystä ( Read more... )

Musiikki elokuvissa on tietysti hankala juttu, miten kullekin soittimelle saati sitten skaaloille tai sointukierroille on muodostunut materialistinen olento, kuin lehmänkello jonka voi sitoa maiseman kaulaan; loitsiiko arabivaikutteinen rukouslaulu esiin kuvan esimerkiksi aavikosta ja vettä ruukuissa päänsä päällä kantavista naisista, vaiko toisin ( Read more... )

Werner Herzog & Errol Morris keskustelevat.
Laajahko Alan Moore -haastattelu.

Molemmista vinkeistä kiitokset Teemulle.

Pitäisi lanseerata uusi elokuvakäsite "the plot chicken", joka olisi uudenlainen deus ex machina ja samalla kumarrus (tai pyllistys) Herzogille: aina kun tulisi konflikti jota ei osata ratkaista, heitettäisiin kuvaan tanssiva kana.